Kuvittele työpäiväsi kuin matkana. Onko se tasainen ja hallittu tie, jossa energiaa riittää koko päivän ajan? Vai muistuttaako se vuoristorataa, jossa aamun kiireestä ja lounaan jälkeisestä väsähdyksestä siirrytään iltapäivän uupumukseen ja illan jääkaappiralliin? 

Ravinto ei ole vain polttoainetta keholle, vaan se on keskeinen tekijä siinä, miten me jaksamme, keskitymme ja lopulta palautumme päivän rasituksista. Työpäivä ei pääty kellon lyödessä neljä – sen vaikutukset seuraavat meitä vapaa-ajalle asti. Mutta miten varmistamme, että virtaa riittää koko päivälle ja myös sen jälkeen? 

Monen työpäivä alkaa rytinällä. Kahvikuppi kädessä syöksytään auton rattiin tai sängystä suoraan etätöihin työkoneelle. Päivän ensimmäinen tankkauskerta jää tapahtumatta, ja elimistö joutuu käymään ylikierroksilla ilman polttoainetta. 

Mutta mitä tapahtuu sitten? Ennen lounasta energiatasot alkavat romahtaa, keskittyminen herpaantuu ja työteho putoaa. Nälkä kasvaa nopeasti, ja kun vihdoin pääsee syömään, valinnat eivät ole välttämättä harkittuja – silloin tulee helposti tarve joko syödä nopeasti jotain pientä, mikä ei oikeasti riitä, tai vastakohtaisesti syödä “taju kankaalle” -ateria, jolloin lounaan jälkeinen väsymys iskee täydellä voimalla. 

Aamu on kuin perusta koko päivälle. Kun pohja on kunnossa, päivän muu vireys pysyy tasaisempana. Ei ole kyse siitä, että aamupalasta pitäisi tehdä suoritus, vaan siitä, että keho ja mieli saavat jotain, mistä ponnistaa päivän haasteisiin. 

Lounashetki voi olla joko pelastus tai painolasti. Jos syö kevyesti ja liian vähän, iltapäivällä alkaa väsymys hiipiä, keskittyminen herpaantuu ja ajatus kulkee hitaasti. Jos taas lounas on liian raskas ja suuri, keho siirtyy “ruoansulatustilaan”, ja työteho laskee hetkellisesti kuin sulakkeet menisivät pois päältä. 

Kyse on tasapainosta. Sen sijaan, että ruoka olisi vain pakollinen tauko tai vatsan täyte, voisi ajatella, että se on työpäivän polttoaineen täydennystä – kuin huoltoasema, jossa tankataan juuri sopivasti, jotta matka jatkuu sujuvasti. 

Iltapäivän väsymys on monelle tuttu. Jotkut ratkaisevat sen välipalalla, jotkut sinnittelevät ilman ja jotkut lähtevät suoraan kotiin ilman mitään välihuoltoa. Mutta mitä tapahtuu työpäivän jälkeen, jos energiatasot ovat jo valmiiksi pakkasen puolella? 

Monet kuvaavat sitä, miten sohva alkaa vetää puoleensa niin voimakkaasti, että tuntuu kuin siihen kasvaisi juuret kiinni. Kun energiataso on laskenut koko päivän ajan, iltaan ei enää jää mitään reserviä. Se tarkoittaa sitä, että liikkuminen, harrastukset ja sosiaalinen elämä jäävät helposti taka-alalle, vaikka juuri ne olisivat niitä asioita, jotka palauttaisivat päivän rasituksista. 

Ja kun päivän aikana ei ole syöty riittävästi, illalla jääkaapille kasvaa polku. Ensin haetaan vähän jotain pientä, sitten jotain lisää – ja lopulta huomataan, että nälkä ohjaa päätöksiä enemmän kuin järki. 

Tässä ei ole kyse täydellisyyden tavoittelusta, vaan siitä, että ruokailut tukevat päivän jaksamista ilman äärimmäisiä heilahduksia. 

Asiakastyössä näkee usein, kuinka ihmiset miettivät, onko pienillä ruokailutottumusten muutoksilla oikeasti merkitystä? Kun panostus ja hyöty laitetaan vaakakuppiin, monen yllätykseksi hyötysuhde on valtava. 

Ei tarvitse tehdä ruokavaliosta vaikeaa, eikä syömisen tarvitse olla Michelin-tasoa vaativaa suoritusta. Tavalliset valinnat riittävät. Ja itse asiassa, juuri silloin kun niitä tavallisia valintoja ei ole, päädymme ojasta allikkoon – aamun kiireestä suoraan iltapäivän uupumukseen ja illan jääkaappiralliin. 

Joskus jo pieni parannus aamupalaan tai välipalaan voi vaikuttaa työpäivän vireyteen ja iltaan merkittävästi. Se ei tarkoita tiukkoja sääntöjä, vaan sitä, että arjessa löytyy järkevä rytmi, joka tukee jaksamista ilman jatkuvaa kaaosta tai ääripäiden heiluntaa. 

Meidän ei tarvitse syödä täydellisesti, mutta meidän täytyy syödä riittävästi ja järkevästi. Palautuminen ei tapahdu vain työpäivän aikana, vaan myös vapaa-ajalla – ja jos työpäivän jälkeen energia on täysin lopussa, palautumisesta tulee selviytymistä eikä hyvinvointia. 

Ravinnolla on suora vaikutus siihen, miten jaksamme arjessa. Ei pelkästään työpäivän aikana, vaan myös sen jälkeen. Tasapaino löytyy siitä, että: 

• Päivän ensimmäinen ateria antaa hyvän startin – tyhjällä tankilla ei ajeta pitkälle. 

• Lounas tukee jaksamista, ei turruta. 

• Iltapäivän välipala voi olla ratkaiseva tekijä siinä, miten ilta sujuu. 

Energia ei ole vain sitä, että selviämme työpäivästä. Se on myös sitä, että meillä on voimia tehdä niitä asioita, jotka oikeasti tekevät elämästä hyvää – harrastaa, olla ihmisten kanssa, nauttia arjesta. 

Joskus pieni korjaus ruokarytmiin voi tehdä suuren muutoksen jaksamiseen. Ehkä juuri se on se askel, joka auttaa nostamaan pää pinnan yläpuolelle – ei vain selviytymään, vaan oikeasti voimaan paremmin. 

Kirjoittaja,

Noora Oikarinen

Työnohjaaja, työelämävalmentaja,
ravitsemusterapeutti