Menestys vaatii jatkuvaa huolenpitoa, oikeanlaisten ravinteiden tarjoamista ja joskus myös rikkaruohojen kitkemistä, jotta tiimi voi kasvaa ja kukoistaa. 

Nykyajan esihenkilöltä odotetaan paljon: kykyä johtaa yksilöitä, tiimejä ja muutosta, mutta myös itsensä jatkuvaa kehittämistä. Pysähdytään hetkeksi sen äärelle, miksi johtamistaitojen päivittäminen, kehittyminen ja itsetuntemuksen lisääminen ovat tärkeitä, ja kuinka niistä voi tehdä osan omaa johtajuutta. 

Johtajuus ei ole vain vallan kahvasta pitelemistä – se on ennen kaikkea vastuun kantamista. Esihenkilö ei johda vain tuloksia, vaan ihmisiä, joilla on omat unelmansa, pelkonsa ja tarpeensa. Tämä vastuu vaatii paitsi kykyä kuunnella, myös nöyryyttä myöntää, ettei aina tiedä kaikkea. Suurin oivallus johtajuudessa onkin ehkä se, että johtajan ei tarvitse olla kaikkitietävä, vaan hänen tehtävänsä on tukea muita kasvamaan ja onnistumaan. Jos johtaja pystyy näyttämään keskeneräisyytensä, ehkä se on helpompaa myös ympärillä oleville? 

Vastuun kantaminen ei tarkoita yksin jäämistä. Hyvä johtaja ymmärtää, että työyhteisö on yhteispeliä, jossa kukin tuo oman osaamisensa pöytään. Esihenkilön tehtävä on mahdollistaa tämä yhteistyö ja tukea tiimin jäseniä niin, että he voivat loistaa omassa roolissaan. Vastuu on siis enemmän palvelutehtävä kuin itseoikeutettu valta-asema. 

Johtaminen alkaa aina itsestä. Johtajan itsetuntemus on kuin hyvä kompassi: se auttaa suunnistamaan niin arjen pienissä valinnoissa kuin kriisitilanteiden pyörteissä. Jos johtaja ei tunne omia vahvuuksiaan, heikkouksiaan ja arvojaan, hän saattaa päätyä tekemään päätöksiä, jotka eivät palvele tiimiä tai organisaation tavoitteita. 

Itsetuntemus kehittyy tarkastelun ja palautteen kautta. On tärkeää pysähtyä pohtimaan omia toimintatapojaan ja pyytää rohkeasti palautetta niin alaisilta, kollegoilta kuin omalta esimieheltä. Rehellisyys itselle avaa uusia näkökulmia, ja usein juuri ne epämukavat oivallukset vievät eniten eteenpäin. Kompastelulta ei voi välttyä kukaan, mutta viisas ottaa näistä opit mukaansa. 

Hyvä tapa kehittää itsetuntemusta on myös reflektiivinen johtamisprosessi: päivän tai viikon päätteeksi voi kysyä itseltään, mikä meni hyvin, mitä voisi tehdä toisin ja miten oma toiminta vaikutti muihin. Tämä on yksinkertainen, mutta tehokas tapa tulla tietoiseksi omasta johtajuudesta. 

Johtamistaidot eivät ole koskaan täysin valmiita. Kehittyminen vaatii paitsi itsereflektointia, myös oppimista muiden kokemuksista ja uusista näkökulmista. Johtamisvalmennukset, mentorointi ja kirjallisuuden tutkiminen ovat erinomaisia tapoja laajentaa omaa osaamista. 

Erityisesti muutosjohtamisen ja ihmisten kohtaamisen taidot korostuvat nykypäivänä. Työelämä muuttuu kiihtyvällä tahdilla, ja organisaatiot ovat monimuotoisempia kuin koskaan. Hyvä johtaja oppii mukautumaan ja auttamaan tiimiään navigoimaan epävarmuuden keskellä. 

Kehittyvä johtaja ei kuitenkaan pyri vain omaksumaan uusimpia johtamistrendejä. Hänen pitää osata suodattaa oppeja omiin arvoihinsa ja organisaationsa tarpeisiin sopiviksi. Tärkeintä ei ole täydellisyys, vaan halu kehittyä ja oppia. 

Johtamistaitojen kehittäminen on sijoitus, joka kantaa hedelmää pitkälle. On eri asia tietää asioista kuin harjoituttaa niitä käytäntöön asti. Ja kuten sanonta kuuluu: laadukas oppi ei varsinkaan kaada ojaan – vaan rakentaa vankan perustan johtamiselle ja tiimien työskentelylle. 

Kuten johtajuuden klassikko Peter Drucker sanoi:  ”The greatest danger in times of turbulence is not the turbulence—it is to act with yesterday’s logic.” 

Olisiko nyt aika päivittää omia johtamistaitojasi, tai onko organisaatiossanne vaikkapa tuoreita esihenkilöitä, jotka hyötyisivät johtajuuden vahvistamisesta? Esihenkilökoulutuksissamme yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla käytäntö, teoria ja lakisääteiset näkökulmat. Tehdään yhdessä oppimisesta kivaa ja kannattavaa! 

Kirjoittaja

Noora Oikarinen – Työnohjaaja, työelämävalmentaja,
ravitsemusterapeutti